Teatteri

Elokuva tuli Tikkurilaan

Vuonna 1938 Suomi eli nousukautta ja kasvoi kiivaammin kuin koskaan. 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun lamavuodet olivat historiaa. Suomi teollistui. Helsingistä muutti teollisuuslaitoksia ympäristöön, Helsingin maalaiskunnassa Pitäjänmäelle, Malmille, Herttoniemeen ja myös Tikkurilaan, jossa 1930-luvulla saivat tuotantonsa käyntiin mm. Tikkurilan Silkki, Helsingin Autokoritehdas ja Grönbergin hiilihappo- ja lyijyvalkoistehdas. Helsingin maalaiskuntaan muutettiin myös asumaan ahtaasta kantakaupungista omaan taloon. Vuonna 1938 maalaiskunnan väkiluku olikin jo noin 29.000, joista noin 2.900 henkeä eli 10 % asui Tikkurilassa. Suomen kaupungeista Maarianhamina, Heinola ja Tornio olivat Tikkurilaa pienempiä.

Tehdasrakennusten ja asuntojen ohella Tikkurilaan rakennettiin julkisia palveluja. Vuoden 1938 syksyllä valmistui Tikkurilan uusi kansakoulu Oksanmäelle ja arkkitehti Jalmari Peltosen piirtämä Maatalouskoelaitoksen valtava 11.000 m³:n laboratoriorakennus Jokiniemeen. Samana syksynä nousi myös silloisen Rajatien (Kielotie) ja Valtatien (Tikkurilantie) kulmaan Silkkiä vastapäätä kaksikerroksinen funkkistyylinen liiketalo, johon oli suunniteltu tilat elokuvateatterille.

Helsingin maalaiskunnassa oli vanhastaan kolme elokuvateatteria, Helios ja Kino Malmilla, kumpikin 1920-luvulla aloittaneita, ja Kino Suomi Tapanilassa. Nousukausi ja taajamien kasvu olivat luonnollinen perusta uusien teatterien synnylle, sillä suhteellisen hitaat julkiset liikenneyhteydet eivät voineet kerätä kaikkea potentiaalista katsojakuntaa Helsinkiin, jonka teatterikanta sinänsä eli myös kasvukautta. Vuodesta 1936 Helsingin elokuvateatterien määrä oli kasvanut 37:stä vuoteen 1939 tultaessa 48:aan ja teatterien paikkaluku 14.153:sta 19.375:een. Maalaiskunnan teatteriluku kasvoi vastaavasti viiteen ja paikat lisääntyivät 501:llä - huhtikuussa 1939 avautui nimittäin ennen Bio Grandia toinenkin teatteri, A. Saarisen Bio Rei Pitäjänmäellä 181 paikkoineen.

Grandin liiketalon ja 320-paikkaisen teatterin rakennutti helsinkiläinen liikenainen Ingrid Ekman, jolla oli vuokralla myös elokuvateatteri Helios Malmilla ja lihakauppa Helsingin Vanhassa Kauppahallissa. Aikaisemmin Ekman oli toiminut mm. maitokauppiaana. Teatterin varustustyöt siirsivät sen avaamista syyskuuhun 1939. Elokuvaprojektorit olivat Ernemann IV -merkkiset ja tulivat Saksasta. Asennukset teki Insinööritoimisto G.W.Berg. Projektoreita käytettiin aina 1970-luvun loppupuolelle. Äänipuolesta vastasi Suomen Philips. Tuolit olivat Salon Puuseppätehtaan tuotantoa ja verhoiltu punaisella kankaalla. Teatterisalin katto ja seinät oli verhoiltu tuolloin modernilla insuliittilevyllä.

Avajaisnäytäntönä esitettiin lauantaina 16.9.1939 ranskalainen elokuva Isä vastoin tahtoaan, joka jatkoi viikon. Ensimmäinen lehti-ilmoitus ilmestyi Helsingin Ympäristölehdessä lauantaina 23.9.1939 ja oli Ekmanin Helioksen ja Bio Grandin yhteinen. Siinä todettiin sunnuntaista lähtien Grandissa esitettävän elokuvaa "Huckleberrgin Finnin seikkailut" (!). Lehden kirjoitus uudesta teatterista oli suopea. Siinä todettiin teatterin olevan "vastaansanomattomasti ympäristön upein elokuvateatteri":

"Talon komeaa ulkoasua täysin vastaa sekä upea, että samalla myös viihtyisä näyttämösali. Salin hillittyjä värisointuja vastaan samettipehmusteiset, punaiset nojatuolit ovat hyvin edukseen, muodostaen kauniin ja sanoisimmeko kodikastuntuisen, harmoonisen kokonaisuuden."

Uudenaikainen teatteri olikin, sillä kilpailun pelossa Malmin Kino oli joutunut samaan aikaan uusimaan äänilaitteensa ja lisäämään rinnakkaisprojektorin. Aikaisemmin oli jouduttu pitämään näytöstauko filmikelan vaihdon takia.

Bio Grandin näytäntöjä oli aluksi arkipäivisin perjantaita lukuun ottamatta yksi klo 20 ja sunnuntaina neljä klo 15, 17, 19 ja 21. Lauantaille lisättiin varsin pian yksi näytäntö, jolloin näytösajat vakiintuivat klo 19 ja 21:ksi. Grandin talossa näyttää alusta alkaen toimineen teatterin naapurissa kemikalioliike, Kemikali- ja Paperikauppa Ami, joka toimi pitkään vielä sotienkin jälkeen. Teatterin jälkeen avasi Bio-kahvila, joka marraskuussa 1940 mainosti itseään "ainoaksi ensiluokan kahvilaliikkeeksi paikkakunnalla". Sitä ei näy enää ilmoittelussa vuoden 1944 lopun jälkeen, mutta se esiintyy taas 1960-luvun ilmoituksissa Grandin kahvilana tai baarina osoitteessa Valtakatu 1.


Lyhyt historia (1939-1989)Museointendentti Jorma Uimonen »

Elokuva tuli Tikkurilaan »

Sotien aika ja 40-luku v

Kukoistuksesta ahdinkoon »

Vanhan Grandin loppu ja uuden alku »

Loppusanat »

Kassan aukioloajat

Kassan aukioloajat pdf-tiedostona tästä. Kellonajat päivitetään viikottain.

Seuraavan elokuvaviikon ohjelmisto (pe-to) tulee myyntiin tiistaisin

 
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15